Operaatio Vanhojenmekko sai tänään jatkoa, kun päätin yrittää. Ompelukoneella (joka siis korjattiin) on ommeltu kaikkea muuta, mutta tänään uskalsin viimeinkin kaivaa ikuisuusprojektini esiin. Valitettavasti Operaatio Vanhojenmekko on tuomittu ikuisuusprojektiksi. Ja näin kaikki eteni:1. Ompelin ja purkasin yläosaa kiinni ja kaventelin, kunnes se näytti ihan hyvältä. :)
2. Pyysin äidin avuksi kiinnittämään takaosaan nuppineuloja. Leikkasin mustasta silkkinauhasta pätkiä ja ompelin ne kiinni mekkoon, aikeenani tehdä taakse nyöritys. Ommeltuani kokeilin pujotella samaa mustaa silkkinauhaa lenkkeihin, mutta tajusin että nyöritys näytti karmealta, eli ei toiminut. Mekkoon ei siis tulekaan nyöritystä, vaan tämä ilonpilaaja lähtee etsimään mekkoon sopivaa vetoketjua sitten jossain vaiheessa. Mustasta silkkinauhasta tulee taakse todennäköisesti rusetti, sillä olisi ikävää jättää hyvää, ostettua materiaalia käyttämättä.
3. Aloin kiinnittää helmaa. Valkoisen päälle (valkoista jää vähän alta näkyviin) laitoin, äidin avustuksella, neuloilla kiinni ennen joulua tekemäni helmaosan. Ompelin, ja juuri kun olin melkein valmis, tapahtui kauheita. Ompelukone jäi TAAS jumiin. Mahtavaa.
Nyt, kun ompelukone on taas jumissa ja aikaa tansseihin on puolitoista kuukautta, ei tietenkään voi kuin hyppiä riemusta ja tanssia iloisesti. Hillitsin itseni, enkä paiskannut ompelukonetta ikkunasta ulos, vaikka mieli tekikin. Nyt ei sitten voikaan muuta kuin miettiä, saanko mekkoa koskaan valmiiksi, vai onko projektini kirottu epäonnistumaan täysin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti