sunnuntai 29. elokuuta 2010

Pipottaa!


Olen saanut kavereiltani joululahjaksi Einstein-pehmolelun viime jouluna. Toinen näistä kavereista (ei se siis joka muutenkin asuu täällä :D ) oli käymässä joskus viikko sitten täällä päin Suomea. Hän ehdotti että voisin tehdä Einsteinille pipon. Joten minä tein. 

Piposta tuli todella epäeinsteinmäinen. Tai ainakaan minä en usko että sen jätkän päässä on ollut kirjavia korvaläpällisiä tupsupipoja! :D 

Pipo on virkattu aivan kuten normaali pipo, kamalan paljon pienempänä vain. Tuosta langasta on muuten tuskastuttavan hidasta tehdä mitään, kun se on niin ohutta... Mietinpähän vaan, että miten kärsivällisyyteni on riittänyt virkata itselleni pipo kirjavasta Nalle-langasta! Einstein-koossakin jo meinasi hermot mennä. Okei, kun virkkasin pipoa vuosi sitten, me ajoimme aika paljon autolla ja sen jälkeen olin vielä muistaakseni kipeä. Ehkä se selittää jotain :D Mutta voimpahan samistella Einsteinin kanssa ;)

Nyt virkkaan pipoa itselleni, en todellakaan tuosta langasta, vaan bolerosta ja villasukista ylijääneistä 7-veljestä -langoista. Kirjava pipo hihihi :D Äiti vaan ei tykkää kun pipolaatikko on muutenkin jo aivan täynnä...

keskiviikko 25. elokuuta 2010

SukkaSpecial!



Olin nopeampi neulomaan kuin kuvittelinkaan! SUKAT OVAT VALMIIT!! :D Ja niistä tuli vielä aika hienot! Kokokin on riittävä! Ja väri on ihana! :D :D Ja kyseessä ovat siis (käytännössä) ensimmäiset kokonaan itse neulomani sukat. Äiti kyllä neuvoi kantapään, mutta tein sen kokonaan ihan itse. Enkä mokannut kuin toisessa vähän :D Olisipa jo vähän kylmempi, jotta pääsisin käyttämään sukkiani! 

Aikaisemmin olen tehnyt pitkät sateenkaarisukat Virosta ostamastani villalangasta, niihin äiti teki kantapäät. (Samasta langasta tein myös lapaset, pipon ja käsienlämmittimet jotka kenties esittelen joskus myöhemmin.)

Ja koulussa tein seiskalla kilpparitohvelit, jotka olen käyttänyt puhki. Mitäs ovat niin mukavan lämpimät ja söpöt! Myös mummonneliöistä olen tehnyt tossut, pinkit ovat eri kohdissa tossuja (en tiedä kuka on syönyt toisen tossuistani -.-). Ne ovat vähän liukkaat kyllä lattialla kun kävelee... 

Säärystimet ovat ehkä ensimmäinen itseneulottu juttu, jota olen koskaan käyttänyt julkisesti missään. Vähän lyhyet ne kyllä ovat, ja jälki epätasaista, mutta yhä edelleen huomaan kiskovani niitä aamuisin jalkaan :D

(ylimmästä kuvasta bongasin itse tekemäni sinisen helmipurkin, kynäpurkin sekä korvakorutelineen. Alemmassa näkyy osa koripalloavaimenperästä, jonka tein myös seiskalla harkkakassiini.)

Vielä villasukista. Puolessavälissä ensimmäistä sukkaa huomasin, että HiToMista ostamani Luirukatti on aivan saman värinen kuin sukat! :D

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Kouluhömppää


Käsityöihmisenä (puhun tietenkin vain omasta puolestani) kaikki koulujutut on tietenkin aivan pakko tehdä itse. :) Niinpä tein jälleen kerran penaalin itselleni ja "vähän" muutakin. Kankaan penaaliin löysin löytökorista viidellä eurolla. Kangasta jäi yli ja saatan ommella siitä tyynyliinan, kunhan ompelukone taas toimii. Vetoketjun ostin kangaskaupasta ja vanhoista langanpätkistä letitin vetimen.

Sain myös idean, että voisin koristella kulmalukkokansion samaan tapaan kuin vihkot, ja tuollainen pirteä värien sekamelska siitä tuli.

Kuten Repsu jo aiemmin hiukan mainostikin, koristelin reppuani vähän omaperäisemmäksi.

Silkkinauhalla korvasin alkuperäisen nauhan ja vetoketjujen vetimet leikkasin irti (ja letitin jälleen jämälangoista uudet tilalle). Löysin vanhan Pikku Myy -jutun (en ole varma, oliko se kännykkäkoru vai avaimenperä vai mikä se alunperin oli) ja vanhan sydänkaulakorun, joista väsäsin avaimenperän, joka nyt roikkuu repussa. Löysin myös vanhan kissanapin (edelleenkään en ole varma onko "nappi" oikea sana, mutta kuvaava ainakin), jonka kiinnitin reppuun hakaneulalla. Repsun tekemä avaimenperä roikkuu sekin repussa koristeena. :)

Mielestäni edelleenkin paras idea kaikista reppukoristeistani on vanhoista muumipullonkorkeista tekemäni rintamerkit. Joskus pienenä olen noita pullonkorkkeja säilönyt, sillä ne olivat niin hienoja! Ne olivat vieläkin tallessa ja niille piti keksiä jotakin, ettei niitä tarvinnut säilöä jossakin piilossa. Niinpä menin (Repsun ja Nipan kanssa) askartelukauppaan ja ostin sieltä niitä sellaisia rintamerkkijuttuja (sanat hukassa). :D Liimasin (ja teippasin) pullonkorkkien taakse paksuja pahvinpaloja, sillä neulahärveli (Repsulle kiitos tästä sanasta) upposi liian syvälle. Liimasin neulahärvelin kiinni ja laitoin varmuuden vuoksi siihen vielä teippiäkin.

Muumipullonkorkkirintamerkit ovat pysyneet kasassa hyvin. :) Tietenkään niitä ei saa repimällä repiä, tai ne irtoavat varmasti. Peruskäytön ne ainakin kestävät. :)

lauantai 21. elokuuta 2010

Avaimenperä

Avaimenperäni, jonka tein vuosi sitten Kuutsilla, on tosi kärsinyt, joten ajattelin tehdä itselleni uuden. Ja tein. 

Materiaalina käytin taas puuhelmiä. Ne ovat yksinkertaisesti niin söpöjä! Lisäksi laitoin muutaman Caring Hands -helmen, joita minulla vielä oli jäljellä. Ja sain käytettyä kaikki pinkit puuhelmet (älkää kertoko pikkusiskolle!!! Se nimittäin myös olisi saattanut tahtoa käyttää niitä joskus :D ) Myös liilat helmet sain melkein kaikki käytettyä. Ja yhdessä tummanvihreässä helmessä ei ollut ollenkaan reikää :D

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Se vain pelottaa, että jos helmet jäävät jonnekin kiinni ja sitten koko juttu menee rikki :(

Operaatio Vanhojenmekko edistyy hitaasti, eikä edes kovin varmasti. Kaivoin esille yläasteella tekemäni hameen kaavan (hameesta tuli ihan kamala koska kangas oli aivan liian paksua) ja ajattelin, että voinen käyttää sitä kaavaa kun teen mekkooni wannabe-alushameen. Nyt pitäisi katsoa kuinka paljon kangasta tarvitsen ja sitten mennä ja ostaa se kangas. 

perjantai 20. elokuuta 2010

Ne jopa näyttävät lapasilta! :O

Koska on jo syksy ja ilmat viilenevät, päätin tehdä itselleni lapaset. Kaappini kätköistä löytyy paljon lankoja, joita kukaan ei ole muutamaan vuoteen tarvinnut. Niinpä ajattelin hyödyntää kelta-pinkki-oranssia lankakerää ja sainkin sen melkein kulutettua :D

Tekemäni lapaset ovat, kuten kuvastakin näkyy, aivan peruslapaset. En ole vissiin neljään vuoteen neulonut, joten jännitti, millaiset patakintaat niistä syntyy. Aluksi tuntui, että väsäsin Potter-kirjojen Hagridille hanskoja, mutta lopputulos oli ihan käsiinsopiva :D


Sitä sun tätä...

Innostuin myös kokelemaan ompelukoneetta. Siihenkään kapistukseen en ole yli neljään vuoteen koskenut :D. En olisi tajunnut ompelukoneen käytöstä yhtään mitään, jollei äiti olisi auttanut.
Tyynyn onnistuin väsäämään. Semmoisen pitkulan, jonka voi tunkea kyynärpäiden alle aina kun dataa.
Tyynyn kankaan olen koristellut itse myöskin joskus neljä vuotta sitten (oih, kuinka ahkera käsityöläinen olinkaan sillon. Johtuneeko kenties pakollisista kässäntunneista :D) kaverini mökillä. Siihen on tungettu jotain suolaa ja jotain väriainetta ja jotenkin kuivattu auringossa, ei voi enää muistaa...



Viime viikolla taiteilin itselleni puuhelmikoruja. Voin sanoa, että hermo meinasi mennä, kun olin epähuomiossa ostanut liian paksua lankaa pienireikäisiin puuhelmiin... Siinä sitten isolla klemmarilla (sen päällä tai sillä iha sama) porailin reikiä suuremmaksi.

tiistai 17. elokuuta 2010

Operaatio Vanhojenmekko


Juuri nyt on minulla ja Repsulla meneillään tylsien mekkojen tuunaaminen vanhojentanssikuntoon! Löysin oman "tylsän mekkoni" kirpputorilta, melko halvalla. : ) Siinä oli ennen typerää mustaa pitsiäkin, mutta purkasin sen jo ennen Blogin perustamista, joten en tullut ottaneeksi kuvaa aloitustilanteesta.


Mekko on tylsän valkoinen, joten halusin siihen jotakin muutakin. Helman musta harso on hauska, joten päätin jättää sen paikoilleen. Yläosaan jäi mukavat jäljet purkaamastani pitsistä, joten peitän ne ompelemalla kuvassa näkyvästä vihreästä kankaasta. Teen mekon taakse nyörityksen mustasta silkkinauhasta. : )

Mekon tekeminen on todella mukavaa, kun on kissa, joka julmasti talloo mekkokankaan päällä jättäen jälkeensä hirmuiset kynnenjäljet. Tätä kaikkea ei tietenkään helpota se, että Amalia (kissani) yrittää napata silkkinauhan järsittäväksi. Mitään ei siis voi jättää levälleen ja siinä silkkinauhaa ja nuppineuloja kissalta piilotellessa onnistun hyvin usein piilottamaan tavaroita myös itseltäni!

Joka tapauksessa olen päässyt ompelu-urakassani jo melko hyvin alkuun. Leikkasin vihreästä kankaasta suunnilleen samanlaiset palaset, joista vanhan mekon yläosa koostui. Kaavat tein vanhoista mainoksista (kierrätystä).

Ompelin osat yhteen. Lopputulos näytti karmaisevalta, mutta kun sen saa mekkoon kiinni, se näyttää paremmalta. : ) Kiinnitin osasen mekkooni ompelemalla käsin ja yleisen Oman-käsinompelutaidon-pitävyyden-luottamuksenpuutteen vuoksi ompelin osan varmuuden vuoksi myös ompelukoneella.

Mutta sitten tapahtui jotakin kamalaa. Ompelukoneeni jäi jumiin, eikä sillä ole voinut tehdä sitten viime sunnuntain. Operaatio Vanhojenmekko jää siis osaltani joksikin aikaa jäihin, mutta jatkuu heti kun joku saa raahattua ompelukoneeni huoltoon ja sieltä takaisin.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Lisää pitkää!


Yksi ikuisuusprojekteistani on vihdoinkin päätöksessään! Olen koko kesän neulonut, lähinnä pitkillä automatkoilla siis, itselleni boleroa. Ensin tuskailin, koska en löytänyt mistään kivaa ohjetta. Sitten päätin vaan neuloa hihan, selkäosan ja toisen hihan, kaikki putkeen. Lankana minulla oli Novitan 7-Veljestä, kirjavia jämiä. Oli tosi ihanaa aina selvittää joka kerroksen jälkeen langat, ne kun menivät todella helposti solmuun...

Melko tarkkaan puolessavälissä tuli kriisi: vihreä loppui. Sitä sitten ostin lisää, koska olisi ollut tosi typerän näköinen jos ei olisi ollut toisessa hihassa lainkaan vihreää. Kaiken ruskean jota minulla oli, sain käytettyä. Se loppui juuri silloin kuin pitikin eli noin viidenneksiviimeisellä kerroksella. Vähän jännitti, että riittääkö se kerroksen loppuun asti! Valmiilla hihaparilla on sitten pituutta komeat 206 cm. Mutta oikein sopiva koko minulle :D

Jee, huomenna alkaa fysiikka! Pääsen käyttämään uutta koristelemaani vihkoa. Olen tehnyt sen kyllä jo joskus viime keväänä, mutta silloin en päässyt sitä käyttämään ja nyt kun se lojui pöydälläni niin ajattelin läntätä sen kuvan nyt tännekin. Kuvan ottaminen oli kovin vaikeaa, koska kontaktimuovi (vain muutama iso ryppy...) heijasti sekä ulkoa tulevaa että salaman valoa. 

Boleron valmistuttua pääsin neulomaan villasukkia hihihi :D

lauantai 14. elokuuta 2010

T-paitataidetta

Innostuin koristelemaan t-paitoja muutamia vuosia sitten, kun halusin tehdä tuttavilleni jotakin hieman omaperäisempää lahjaksi kuin kaupasta ostetun kahvimukin tai muuta typerää. T-paitoihin piirtämällä/kirjoittamalla (lähinnä kirjoittamalla, koska piirustustaitoni ovat kovin vajaavaiset :D) saa itselleen - tai kenelle nyt paitaa tekeekään - kovin omannäköisensä paidan.

Vasemmalla puolella olevan paidan tein ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Edessä lukee nimi, ja Muuliotus piirsi nimen alle mursun kuvan. Myös alalaidassa oleva kuningaspusukala on Muuliotuksen kynänjälkeä. Pääasiassa paita sisältää kuitenkin viisaita - tai oikeastaan vähemmän viisaita - lausahduksia ystäväni suusta.
Paidan toisella puolella nämälausahdukset jatkuvat... :)

Oikealla puolella on kuva Mulder-yöpaidastani,
jonka tein vuosia kaapissani pyörineestä t-paidasta.Paita on toinen onnistunut tekele, jossa käytän siirtopaperia. Käyttämäni kuvakollaasi Salaisten kansioiden agentti Mulderista on - yllättävää, mutta jälleen kerran - Muuliotuksen tekemä. Tulostin kuvan siirtopaperille kääntämällä sen ensiksi kuvanmuokkausohjelmalla peilikuvakseen (yleensä tämän vaiheen olen unohtanut). Sitten silitin kuvan valkoiselle kankaalle,jonka sitten ompelin paitaan (okei, en itse ommellut, vaan äiti auttoi, sillä olisin muuten hajoittanut ompelukoneemme).
Takapuolelle kirjoitin pari osuvaa lainausta Salaisista kansioista, äiti ompeli taas kankaan, ja paita oli valmis =)

Seuraavaa paitaa en itse tehnyt, vaan käskytin kavereitani kirjoittamaan kaikkea nipamaista paitaan. Näin sain tylsän sinisestä paidasta kovin mielenkiintoisen näköisen :D

Viimeisimmästä aikaansaannoksesta tuli treenipaita. Tein sen Repsun ja minun Teräspakarat-kuntovideota varten. Nimen Teräspakarat keksimme Herkules-videosta, kannattaa muuten katsoa ;D. Etupuolella lukee luonnollisesti "Teräspakarat". Taakse kirjoitin "Hercules", sillä esitin videossa Herkulesta. Ja jotta paita ei olisi näyttänyt kovin karulta, laitoin myös oman ringettepelinumeroni paitaan.

Pitkä pötkylä hihi

Vanhat farkut voi hyötykäyttää monilla tavoilla. Siskoni väsäsi yksistä farkuista itselleen minishortsit, ja minä sain ottaa lahkeet käsittelyyni. Niistä tuli sitten pitkä pötkylätyyny, jolla on pituutta vaatimattomat 110 cm. :DTyynyyn ompelin kangastilkuista MOI!:n. Käsillä ompeleminen on todella rasittavaa, varsinkin, jos toisen pään on jo ommellut umpeen ja sitten tulee se idea että tahtookin kirjoittaa jotain kivaa tyynyyn... Farkkukankaaseen oli senkin takia hankalaa ommella, koska se on niin paksua. Kirjaimet ja muut sälät on siis leikattu erilaisita jämäkankaista. Ja ne ovat ihan rytyssä, kun tollaiseen pötkylään on hankalaa ommella mitään suoraan. Huoh. :D

Farkkutyynyyn mahtui ihan kamalasti täytettä. Minulla oli vanha hajonnut normaali tyyny, mutta se ei ihan riittänyt pötkyläni sisään, joten se jäi vähän luttanaksi mutta ei se varmaan haittaa :)




Tänään piti leipoa Nipan kanssa muffinsseja, mutta ukkonen sotki suunnitelmamme. Niimpä kulutin aikaani neulomalla, ja kamalan pitkä boleroni on kohta myös valmis :D

Muuliotuksen kanssa suunnittelimme vanhojentanssipukujamme. Mun matikanvihkoon. 

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Jos metsään haluat mennä nyt

Viimeinkin päätin kirjoittaa jutun ihanista luontokuva-albumeistani. Innostuin luonnosta jossakin määrin jo vuosia sitten, mutta ihan tosissaan innostus iski vasta yläasteella ollessani. Aloin ottaa kuvia luonnosta (lähinnä linnuista, pikkunisäkkäistä, jos niitä osui eteen ja sittemmin myös aika paljon perhosista). Luontokuville piti tietenkin tehdä jotakin muutakin, kuin vain säilöä tietokoneelle. Päätin laittaa kuvat albumeihin ja siinä onkin riittänyt hommaa.


Tietenkään tylsät tavalliset valokuva-albumit eivät kelvanneet minulle, vaan koristelin ensimmäisen albumini (vas.) kannen korteilla ja tarroilla. Samalla linjalla jatkoin myös uudemman albumini kanssa.

Leikkelin luontokuvia eri muotoisiksi ja kokoisiksi ennen kuin laitoin ne albumiin. Voin sanoa, että kärsivällisyys oli koetuksella, sillä kaksipuolinen teippi ja tarrat ovat pidemmän päälle raivostuttavia ja sormet tulevat siinä kipeiksi!

Jokaisella sivulla on tietenkin teksti, joka kertoo, mikä laji on kyseessä. Kun jokin lintu mainitaan ensimmäistä kertaa, on samalla sivulla myös tuntomerkit lyhyesti.

Luontokuva-albumeissa on ollut älyttömästi tekemistä, mutta kun jostakin tykkää, niin miksipä sitä ei jaksaisi sitten tehdä kunnolla loppuun asti? :) Äitini on monesti muistuttanut, etten saa ikinä heittää luontokuva-albumeitani pois, mutta ei tulisi mieleenikään!

Luontokuva-albumit ovat vähän ikuisuusprojekti. Ne täyttyvät niin kauan kuin innostusta luontoon riittää. Siinä vaiheessa kun viimein sain ensimmäisen albumin valmiiksi ja pääsin aloittamaan toista, olin iloinen. Albumeita tulee VARMASTI enemmänkin, kunhan vain saan toisen albumin joskus täyteen. :)

Sitäjatätä


Tänään käytiin shoppailemassa Muuliotuksen ja Nipan kanssa. Etsittiin tarvikkeita vanhojentanssimekkoihin, tai lähinnä vanhojen mekkojen muokkaukseen. Minulla on tuommoinen mekko, helma liian lyhyt ja yläosa liian leveä. Ajattelin leikata pitkän halkion ja viritellä alle jonkin söpön värisen kankaan, tavallaan alushameeksi mutta ei ihan. Ja taakse jonkinlaisen nyörityksen, mekossa ei ole vetoketjua. Onneksi :D Saa nähdä mitä tuostakin sitten tulee... :D

Eksyimme myös Tiimariin ja Värinappiin, koska Nipa tahtoi puuhelmiä. Minäkin ostin, turkooseja ja vihreitä. Ja tein niistä ja vanhoista puuhelmistäni pari rannerengasta.Nuo toiset olen tehnyt noin vuosi (?) sitten, osittain samoja helmiä siis käytin.

Eilen siivosin meidän kangaskaappia ja muutin kaikki kankaat huoneeseeni. Löysin sieltä läjästä ihan pikkuisen palan pörrökangasta. Siitä tuli sitten lammas. :D Lampaan naama ja jalat ovat samaa kangasta kuin kukkaessuni. Lammasta oli todella rasittavaa ommella, koska se on niin pieni ja pörrökangas oli kovin paksua. Mutta sain sen silti tehtyä! :D

Ja vihkot päällystin tänään. Kun vihdoin sain kontaktimuovia. Olen niin ylpeä itsestäni :)

Lisäksi olen ommellut tyynyn. Kamalan pitkän farkkutyynyn. Ajattelin kirjoittaa siihen kangastilkuista jonkin tekstin, en vain vielä tiedä mitä kirjoittaisin. Jotain lyhyttä ja ytimekästä varmaankin ;)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Kavereille :)

Vihkojen koristelu on kivaa. Harmi vaan, että en tarvitse pitkään aikaan yhtään vihkoa lisää. Sattumoisin löysin vähän aikaa sitten siivotessani muutaman vuoden vanhan seinäkalenterin, jonka olen saanut kaveriltani. Siinä oli pupujen kuvia. Ajattelin, että voin tehdä siitä kaverilleni vihkon, koska hän itse ei jaksa yleensä päällystää vihkojaan mitenkään erikoisesti. Siilin kuva on toisesta vanhasta seinäkalenterista.
Tätäkään vihkoa en vielä kuvaushetkellä ole kontaktoinut. Tällä kertaa on oikea syy: meillä ei ole kontaktimuovia. Paitsi jotain sinistä (?). Pitäisi käydä ostamassa että saisi muumivihkonkin joskus päällystettyä...

Samalle kaverille tein myös joskus kauan sitten käsien lämmittimet. En ole niitä esitellyt (enkä päätellyt...), joten tässä niistäkin kuva vihkon päällä. Huomatkaa peukalolevennykset!! :D
Muuliotuksella on uusi reppu, jota hän kovaa vauhtia persoonallistaa. Hän pyysi minua väsäämään samantyylisen "avaimenperän" kuin korvakoruni, joten tein senkin kun nyt oli aikaa.
Tähän käytin korvakorujeni tyyliin kaikenlaisia helmiä, nappeja ja muuta sälää. Huopapallon virkkasin joskus kun oli ihan vähän Novitan Huopasta jäljellä, perhonen hohtaa pimeässä. Mukana on myös kaksi Caring Hands -paperihelmeä, muutama puuhelmi ja paljon muovihelmiä. Pienen söpön väsääminen on kivaa! :D