Kissoja, koiria, puikkoja, koukkuja...

Elämäni suurin ongelma on tähän asti varmasti ollut se, että virkkuukoukuilla ja puikoilla ei ole ollut kunnollista tai edes minkäänlaista järkevää säilytyspaikkaa. Ne ovat onnellisesti lojuneet kaapin perällä sekasorron keskellä, vailla minkäännäköistä järjestystä. Nyt on sekin ongelma sitten viimein ratkaistu.

Olisin tietenkin eilen aivan yhtä hyvin voinut tehdä läksyjä, mutta käsitöiden tekeminen on aina jotenkin paljon mukavampaa. Niinpä päätin ommella vanhasta, lapsuusmuistoja herättävästä (verho?)kankaasta itselleni tuollaisen kätevän puikonsäilytyshommelin.

Leikkelin kaksi isoa palasta ja tarpeeksi monia, sopivan pieniä palasia, ja käänsin ja ompelin "yläreunat" käsin, sillä tuollainen pikkuhomma olisi ollut turhan raivostuttavaa ompelukoneen ääressä. Laitoin kaistaleet nuppineuloilla kiinni kääntäen reunat pois näkyvistä ja ompelin taskuiksi. Isot kaistaleet ompelin oikeat puolet vastakkain kiinni toisiinsa ja käänsin sitten oikeinpäin. Ja muutaman kääntelyn, vääntelyn ja ompelun jälkeen koko hässäkkä oli valmis.

Tältä se näyttää kokonaisuudessaan.


Ja tältä käärittynä. Ympärillä olevan nauhan virkkasin keltaisesta ja oranssista langasta.

(hyvä ja aiheesta kaiken kertova otsikko)

Pitkään aikaan mulla ei ole ollut kunnolla aikaa väsätä mitään. Pelimatkalla Vimpeliin ehdin neuloa villasukkaa vähäsen. Sen jälkeen (viikko sitten oltiin Vimpelissä) en ole ehtinyt neuloa. Enkä ommella. Enkä väsätä kivempiä vihkoja ensi jaksoon.

Sitten Muuliotus linkitti minulle tämän. Ja olin ihan että mä tahon tommoset. Sitten tuli kriisi, en tiennyt missä meidän hama-helmet olivat. Mutta sitä varten on äiti, hän kertoi helmien sijainnin, ja pääsin näpertämään. Kivasti siinä sitten ilta menikin, kun olisi (köh) läksyjä pitänyt tehdä ja muuta järkevää :D

 

Helmiboksin löydyttyä ryhdyin väsäämään. Petyin kamalasti kun joku (pikkusisko...) oli käyttänyt kaikki vaaleanvihreät helmet :( Kirurginveitsi on kiva :D Sillä sai näppärästi helmet halki. Seuraava ongelma olikin helmien pujottaminen kuulokkeisiin. Sekin onnistui, hyvin hitaasti tosin... 

Tästä syystä en laittanut kuin vähän matkaa helmiä kuulokkeisiin. Silti ne ovat ihan kivat.

Helmiboksista löytyi myös ihana pinssi :D Miksi Muumipeikko on noin järkyttyneen näköinen? :D Ekasta kuvasta voi muuten bongata myös Tiuhti&Viuhti -kännykkäkorun =)

Elämää ja elektroniikkaa

Taasko lapaset? Tavallaan, vaan eipä minulle, eikä kavereille, eikä edes ihmiselle. Vaan...

...kännykälle. Tällä kertaa inspiraatio ei suinkaan tullut netistä, vaan itse asiassa äidiltä. Villasukista yli jääneet Kukkaketo-langat sopivat tähän käyttötarkoitukseen mainiosti.

Minikokoisten lapasten (tai oikeastaan vain yhden) neulominen oli hauskaa vaihtelua. Ei tarvinnut ajatella onko tarpeeksi pituutta, tai onko peukalo tarpeeksi leveä. "Ranteen" kohdalle virkkasin nauhan, jolla kännykkäpussukan voi helposti sulkea, ettei kännykkä karkaa.

Päätin neuloa pussukan myös MP3-soittimelleni. Yhdestä pitkähköstä palasesta taittelin ja ompelin sopivan muotoisen. Halusin pussukkaan nappikiinnityksen ja napinreikä syntyi langankierron avulla (samoin kuin kuulokkeidenkin aukko). Pussukkaan tuli myös "kantokahva", jossa on myös nappikiinnitys. Pussukan saa kiinni vaikkapa farkkuihin tai reppuun. Kätevää. :)

Pikkupuuhaa

Mitä ihmettä? Pientä lauantaipuuhastelua ja kehittävää tekemistä on aamu ollut täynnä. Mutta mitä onkaan tämä päivän pikkupuuhastelu?

Tarvitsen pian uuden ruotsinvihkon, joten päätin ottaa hyllystä joskus aikaa sitten koristelemani vihkon ja tehdä siitä vähän tarkoitukseen sopivamman näköisen. Olen keräillyt kirjakauppojen mainoksista (ja vähän muistakin) ruotsinkielisiä kuvia ja tekstejä. Niitä sitten liimailin vihkon kanteen, eikä vihkon käyttötarkoituksesta enää voi erehtyä. Alla tilanne ennen ja jälkeen:


Eilen innostuin hamahelmeilemään. Väsäsin kaikenlaista, mutten ole vielä saanut niitä silitetyksi, joten enpäs laita kuviakaan nyt. Helmet olivat typerässä, vanhassa muovirasiassa, ja päätin korjata tilanteen.

Kaveriltani joululahjaksi saamani lasipurkki sai kanteensa kangaspäällisen. Sitten vaan helmet purkkii ja näyttää PALJON paremmalta, kuin siinä typerässä muovirasiassa.

Pitäis vaan olla tilaa hyllyillä, että purkkeja saisi esille. Kevätsiivouksen aika, kenties? :)

Pakko päästä kirjastoon!

Päätin viimeinkin tehdä itselleni kirjastokassin, jota tietenkin voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen, mutta mielestäni tuo on kaikkein paras kirjastoreissuihin. :)

Kangas on samaa kirpputorilta löydettyä kuin joululahjapehmon kangas ja kassin mallikin on etäisesti tuttu, hieman pienempänä tosin.

Kahvojen kääntäminen on kyllä maailman ihaninta puuhaa. Hermot meinaavat mennä, kun pitkät kangaspötkylät eivät millään tahdo kääntyä! Kassin sisällä on jostain vanhasta oranssista tyynyliinasta tehty vuori.

Kassi näytti "tylsältä", kun olin saanut sen ommeltua. Päätin virkata vielä tuollaisen kukkasen koristeeksi jollakin kummallisella ohjeella, jonka alkuperää en oikeastaan enää edes muista. Jostain olen kukan ohjeen joskus bongannut ja kirjoittanut muistiin. Kukan keskelle tuli tietenkin nappi ja kun koko hässäkkä oli ommeltu kassiin, oli kirjastokassi valmis. Sitten pitäis vaan ehtiä sinne kirjastoon ja keksiä jotakin luettavaa...

Timmimpi lerpahtaneen tilalle

...eli oli viimein aika heittää ala-asteella tehty, lötköpötkö neulatyyny kaapin perälle ja ommella uusi, timmimpi neulatyyny, jossa neulat pysyvät kiinni pitämättä.

Yritin jälleen inspiroitua netissä surffailemalla ja onnistuin! Tavallaan. Sain idean ja päätin toteuttaa sen, mutta lopputulos ei ollut aivan yhtä söpö kuin olin ajatellut:


Kaapissa oli tuollaista (ikivanhaa) vaaleanpunaista kangasta, josta tuli pohja. Toiselle puolelle leikkasin ja ompelin (käsin) "muffinssin". Se on tuollaista lässähtänyttä mallia, sillä kääntäessä purkautuvia reunoja pois näkyvistä muoto katosi. Jos tuon olisi tehnyt huovalla tai jollain, se olisi ehkä voinut onnistuakin kuten ajattelin. Kuvion ompelin muutenkin kiinni käsin, sillä ompelukoneella ompelu olisi ollut raivostuttavaa jatkuvan kääntelyn takia. "Siksak-ommel" vinksottaa vähän joka paikasta, mikä vähentää neulatyynyn söpöyttä entisestään.

Mutta kun neulatyynyyn laittoi nuppineuloja, koko tyyny näytti jo paljon kivemmalta. :)

Mustan kissan tango

Kun joskus (ei niin kauan aikaa sitten eli viime vuoden puolella) innostuin suunnittelemaan neulekuvioita, suunnittelin hauskan kissakuvion. Halusin kokeilla kuvion toimivuutta käytännössä ja päätin tehdä lapaset. Itselläni niitä on liikaa, joten nämä tulivat äidille. :)

Aloitin lapasten tekemisen jo vuoden vaihteessa, mutta sininen lanka loppui. Eilen sain ostettua sitä lisää ja kun vielä Amalia-kisu herätti minut puoli kahdeksalta, päätin kuluttaa aamuni tekemällä lapaset loppuun! Niistä tuli itse asiassa ihan kivat ja kissakuvio on hauska. Lapasten toiselle puolelle tein tietenkin tassunjälkiä! :D

Tällä kertaa lapasten kanssa ei ollut juurikaan ongelmia. Peukalot jäivät törröttämään vähän hassusti, mutta eivätköhän nekin siitä käytössä asetu.

Viime viikonloppuna siivoilin lankakaappiani ja mietin, mitä keksisin neuloille, joita putkahtelee esiin milloin mistäkin tai hukkuvat aina ties mihin. Neulatyynyyn neulat olivat liian tylppiä, joten päätin askalletta niille pienen laatikon. Laatikko ei pysy kunnolla kiinni, mutta ongelmaa ei ole niin kauan kuin rasian kanssa kävellessään muistaa pitää kannesta kiinni. :)

Operaatio Vanhojenmekko on sekin muuten jatkunut. Pidän teitä kuitenkin vielä jännityksessä, mutta paljastan, että valmista alkaa tulla. :D :D

Mutakakku!

Leivoimme Repsun ja erään toisen kaverimme kanssa uutenavuotena aivan tajuttoman herkullisen (joskaan ei kummoisen näköisen) mutakakun. Mutta nyt kun koulutkin alkoivat ja tekemistä on muutenkin yllinkyllin, niin ehdin vasta nyt bloggaamaan...



Mutakakkuun tuli:

200 g tummaa suklaata
1 tl leivinjauhetta
4 munaa
2 dl sokeria

2,5 dl vehnäjauhoja
200 g voita

Sulata voi kattilassa ja lisää sinne suklaa. Anna sulaa. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon voi-suklaaseos, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa n. 12 min.

Meillä kakku jäi ehkä hieman turhan löysäksi, pari minuuttia enemmän olisi saanut olla vielä uunissa. Taikinamaisuus ei kyllä haitannut, sillä maku oli taivaallinen!

Pinkkiä =)

Sain joululahjaksi vaaleanpunaista Nalle Kukkaketo -lankaa. Pitihän sitä tietenkin heti kokeilla, ja sain aikaan lapaset. Täältä katsoin silmukkamäärän, lapasissa on 52 silmukkaa eli miesten lapaset mukamas tein vaikka itse niitä tulen käyttämään. (erittäin selvästä) Kuvasta voi huomata, että lapasten palmikot menevät eri päin. Vasemman käden lapasen palmikot oli hankalampi tehdä, muuten vasen on ehkä hieman onnistuneempi. Kuvasta näkee myöskin peukkulevennykset. Ne PITÄÄ olla lapasissa :D
Lapaset ovat olleet jo monta päivää valmiit, mutta päättely jumittaa. Monella langalla neulotut on helppo päätellä, kun langat voi ovelasti kätkeä lankajuoksujen sekaan, mutta yhdellä langalla neulottujen juttujen päättely on yhtä tuskaa... 

Pipoooo

No kun kaikilla muillakin on. Nimittäin korvaläppäpipo. Minäkin tahdoin. ja tein. Ihan erilaisen kuin Muuliotus, vaikka meillä molemmilla oli sama lanka ja osittain samat väritkin. Ohjekin oli sama. Tosin minä en ainakaan noudattanut sitä oikeastaan mitenkään, ainoastaan silmukkamääriä katselin. Vähän. Ohjeen mukaan korvaläpät piti neuloa ensin, mutta minä neuloin ne viimeisenä. Hehe :D Mutta kiva siitä näinkin tuli =) ja lämmin, kolminkertaista 7-veljestä -lankaa. Päälaelle laitoin tupsun. Sain kätevästi käytettyä sinne kaikki 40cm pinkkiä, joka jäi yli. Vähän jänskätti toista läppää neuloessa, että riittääkö pinkki. Tarkasti olin mitoittanut langan =) Oranssia jäi vähän enemmän yli, siitä riitti hyvin myös palmikoihin. Vihreää ja sinistä jäikin sitten paljon enemmän.  

Mutta kovasti tykkääntykkääntykkääntykkään =)

Tällä lomalla olen lähinnä istunut. Autossa ja telkkarin edessä. Eli minulla on ollut aikaa neuloa myös paljonpaljon muutakin, niistä lisää sitten myöhemmin ;)

Lämmikettä talvipakkasille

Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä itselleni uuden kaulaliinan. Halusin tehdä kaulaliinasta vähän ehkä erikoisen ja samalla vähän tuhdimman, että sen voisi jättää takin päälle värikkääksi yksityiskohdaksi. Näin ei käynyt. Toki kaulaliinan voi yrittää säätää niin, että se ei jää miltei kokonaan takin alle piiloon, mutta en ole vielä onnistunut, joten alkuperäinen suunnitelmani ei siis toteutunut. :)

Joululahjaksi sain 4 kerää Novitan Isoveli-lankaa, sekä kokoa 7 olevat puikot. Ajattelin ensin tehdä kaulaliinaan palmikkokuviointia, mutta kaikkien lankojen väriyhdistelmä ei näyttänyt hyvältä. Monen purkamisen ja uuden yrityksen jälkeen päädyin tutkailemaan netin syövereitä inspiraatiota etsien. Ja sieltähän se inspiraatio lopulta löytyi.

Päätin, että teen kaulaliinan ikään kuin "väärinpäin", elikkäs loin toiselle puikolle noin 200 silmukkaa (lyhyellä laskutoimituksella ja kokeilutilkulla kaulaliinan pituus olisi n. 160 cm) ja tein 1, 2, 3... muutaman kerroksen. Tällä tavalla tekeminen oli sikäli painajaismaista, että käytössä olisi pitänyt olla pyöröpuikot, eikä tuollaisia peruspuikkoja. Puikko, jolla oli enemmän valmista neuletta PAINOI älyttömästi ja väänsi kädet koko ajan kummalliseen asentoon, mikä sai ranteet kipeiksi. Puhumattakaan vähitellen valmistuvan kaulaliinan mahtumisesta puikolle. Ongelmista kuitenkin lopulta selvittiin ja kaulaliina oli valmis. Ja ihan hyvältähän tuo näyttää.

Näin tehdyssä kaulaliinassa oli se etu, että aina yhtä typerältä päättelyltä välttyi, sillä langat jäivät kaulaliinan hapsuiksi. Jes! :)

Epäonnistumisen riemua

Operaatio Vanhojenmekko sai tänään jatkoa, kun päätin yrittää. Ompelukoneella (joka siis korjattiin) on ommeltu kaikkea muuta, mutta tänään uskalsin viimeinkin kaivaa ikuisuusprojektini esiin. Valitettavasti Operaatio Vanhojenmekko on tuomittu ikuisuusprojektiksi. Ja näin kaikki eteni:

1. Ompelin ja purkasin yläosaa kiinni ja kaventelin, kunnes se näytti ihan hyvältä. :)

2. Pyysin äidin avuksi kiinnittämään takaosaan nuppineuloja. Leikkasin mustasta silkkinauhasta pätkiä ja ompelin ne kiinni mekkoon, aikeenani tehdä taakse nyöritys. Ommeltuani kokeilin pujotella samaa mustaa silkkinauhaa lenkkeihin, mutta tajusin että nyöritys näytti karmealta, eli ei toiminut. Mekkoon ei siis tulekaan nyöritystä, vaan tämä ilonpilaaja lähtee etsimään mekkoon sopivaa vetoketjua sitten jossain vaiheessa. Mustasta silkkinauhasta tulee taakse todennäköisesti rusetti, sillä olisi ikävää jättää hyvää, ostettua materiaalia käyttämättä.

3. Aloin kiinnittää helmaa. Valkoisen päälle (valkoista jää vähän alta näkyviin) laitoin, äidin avustuksella, neuloilla kiinni ennen joulua tekemäni helmaosan. Ompelin, ja juuri kun olin melkein valmis, tapahtui kauheita. Ompelukone jäi TAAS jumiin. Mahtavaa.

Nyt, kun ompelukone on taas jumissa ja aikaa tansseihin on puolitoista kuukautta, ei tietenkään voi kuin hyppiä riemusta ja tanssia iloisesti. Hillitsin itseni, enkä paiskannut ompelukonetta ikkunasta ulos, vaikka mieli tekikin. Nyt ei sitten voikaan muuta kuin miettiä, saanko mekkoa koskaan valmiiksi, vai onko projektini kirottu epäonnistumaan täysin.